Olen pitänyt pesiksestä niin kauan kun muistan. En ole kuitenkaan koskaan harrastanut sitä aktiivisesti, vaikka pesiskoulussa ja kesäisin varsinkin sitä on tullut pelailtua. Sen taktiikka, monipuolisuus ja vaihtelevuus ovat kiehtoneet, ja koulun pesispeleistä on jäänyt hyviä muistoja. 

Monille pesis on ja on ollut kuitenkin jopa painajaismainen mörkö ja liikuntatuntien inhokkilaji. Monet kavereistanikaan eivät pidä pesäpallosta ja olen aina miettinyt miksi. Usein yläkoulussa olin ryhmäni ainut tyttö, joka jäi pelaamaan pesäpalloa, kun alun jälkeen sai valita mitä tunnilla tekee. 

Tuntuu, että monet ovat saaneet huonoja kokemuksia pesäpallon pelaamisesta ja siten eivät ole siitä kiinnostuneet. On varmaankin totta, että pesäpallo ei ole kaikkein helpoin laji, jos vertaa esim. koulujalkapalloon, jossa joukkueissa helpoimmillaan potkitaan palloa ja yritetään saada se vastustajan maaliin. Innostaisiko koulupesis enemmän, jos epäonnistuneet lyönnit ja kiinniotot ajateltaisiin positiivisena harjoitteluna, eikä yksilön nolona epäonnistumisena?  

Pesäpallo voi kaivata myös enemmän harjoitusta ja kokemusta pallon lyönnissä, kiinniotossa ja juoksemisessa kuin myös säännöissä, joten siinä suhteessa mm. jalkapallopeliin on ehkäpä helpompi lähteä mukaan. Muut lajit voivat myös olla tutumpia, kun niitä yleisemmin näkee esim. televisiossa ja kansainvälisillä areenoilla.  

Omat kokemukseni pesäpallosta ovat kuitenkin olleet hyviä. Monitasoisena lajina siinä on useita jännityksen elementtejä ja juuri aiemmin mainittu monipuolisuus tekee siitä monille hyvin mieleisen. Pesäpallo on henkeen ja vereen joukkuelaji. Et voi juosta kolmoselta yksin kotiin, jos alla ei ole joukkuetoverin hyvää lyöntiä. Jokaisen juokseminen, lyöminen, heittäminen ja koppien ottaminen ovat merkityksellisiä ja kaikki pelaajat ovat siinä tärkeitä. Joukkuelajina pesäpallo myös kehittää sosiaalisia taitoja ja ryhmätyöskentelyä, joista voi hyötyä mm. työelämässä.  

Niin kuin moniin hyviin asioihin, ei pesäpalloonkaan välttämättä heti pääse kiinni. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö laji olisi tuon pienen vaivan arvoinen.  

Pesäpallo on lisäksi kiinnostavaa katsottavanakin, eikä vain pelattuna. Laaja taktikointi, viekas pelaaminen ja monivaiheisuus antavat paljon pelattavaan peliin ja niin luovat jännittäviä tilanteita ja kutkuttavaa viihdettä.  

PuPen iskulause ”Iskee älyllä” kertoo paljon pelattavasta pelistä. Pesäpallo on sillä paljon muutakin kuin vain pallon lyömistä ja juoksemista. Sekoitus älyä, fysiikkaa ja viekkautta. Laji, jota on innostavaa pelata ja seurata.  

Teksti: Aliisa Tammi
Kuva: Saimi Airaksinen